Tänään katselin pitsiä hameeni helmassa. Katselin kuinka pitsikuvio toisti itseään. Ajattelin että monien uskontojen mukaan elämä tavallaan toistaa samaa aina uudelleen. Me synnymme, me elämme, me kuolemme, me synnymme, me elämme, me kuolemme, jne. Ateistit taas ajattelevat että synnytään, eletään ja sitten kuollaan eikä siitä ole paluuta. Itse ajattelen että kuoleman jälkeisessä elämässä voisi olla järkeäkin. Miksi kärsisimme kuoleman jälkeen helvetissä, kun kärsimme elämän aikana paljon enemmän. Onko tosiaan järkeä tuomita murhasta, tai muusta pahasta ikuiseen kärsimykseen, kun elämän aikana katumus, ja muut kärsimykset kolkuttavat ovelle jokainen sekunti.